Mielenrikkaus -blogi

Tähän blogiin on tarkoitus kerätä työntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden, vapaaehtoisten ja jäsenten ajatuksia elävästä elämästä. Jokainen kirjoitus tulee olemaan tekijänsä näköinen. Jos sinä haluat tekstisi, runosi, tervehdyksesi tai ajatuksesi tähän blogiin ole yhteydessä ohjaajaan, kim.kreus@balanssia.fi.

 

Blogiteksti kesä/heinäkuu 2018

Balanssin väki kävi kesäkuussa Saariselän reissulla. Siellä nähtiin ja koettiin vaikka ja mitä. Moni ei ollut ennen moisia asioita nähnytkään. Joillekin ne olivat tuttuja ja siksi myös niin mukavia ja turvallisia. Jäsenemme Jussi keräsi matkalla olijoiden ajatuksia ja tunnelmia ylös. Siitä seuraavaksi.

Balanssin jäsenmatka Saariselälle

Kesäisenä aamuna bussi suuntasi kohti pohjoista. Maisema muuttui metsäiseksi. Vähitellen puut lyhenivät ja tien ympärillä maa muuttui hiekkaiseksi kangasmaaksi. Sodankylän ohitettuamme puut harvenivat vielä lisää, suomaat ympäröivät tien. Saavuimme Saariselälle, jossa kauniita tuntureita näkyi joka puolella ja vaivaiskoivut tuntureilla olivat ainoa kasvillisuus kuten tundra-alueella.

Balanssin kolmipäiväisen kesäretken aluksi pysähdyimme Luontokeskukseen Tankavaarassa. Urho Kekkosen kansallispuiston reunalla sijaitsevasta Luontokeskuksesta pääset halutessasi suoraan luontopoluille ja vaellusreiteille. Me emme kaivanneet liikunnallista toimintaa, vaan tutustuimme Luontokeskukseen, jossa oli vaikuttava Petolinnut-näyttely.

Saariselän hotellin kylpyläpalvelut olivat käytössämme molempina iltoina. Toisena päivänä kävimme Inarissa Siidassa, joka on saamelaismuseo. Siidassa voi tutustua saamelaiseen kulttuuriin pohjoisilla alueilla ja Pohjois-Lapin monimuotoiseen luontoon. Viimeisenä päivänä kotimatkalla vierailimme Tankavaaran kultamuseossa.

Sodankylässä käynyt Päivi kertoi, että hän kuntoutui paljon matkalla. Balanssin retkellä saa hänen mielestä uusia kokemuksia. Eniten hän piti museoissa käymisestä ja kehui kylpylää. Myös bussilla matkustaminen on kivaa. Merjan mielestä kylpyläpalvelut olivat täydelliset. Hänellä ei ollut mitään moitittavaa matkasta. Merja toivoi, että Balanssin jäsenet voisivat itse ehdottaa minne ensi kesän matka suunnataan.

Kirjoittanut Jussi Portaankorva

Lisää kuvia matkalta linkki.

 

 

Blogiteksti kesäkuu 2018

Rohkea Ritva kirjoittaa aiheesta joka on monelle tuttu. Kirjoituksen lisäksi Ritvalta linkkivinkki 10 asiaan joita masentunut ei haluaisi kuulla, mutta kuulee silti. Klikkaa tästä vinkkeihin. Olkaamme Ritvan tavoin rohkeita ja kerrotaan ääneen mikä ei meistä tunnu hyvältä ja kunnioitetaan jatkossa näitä toiveita.

Masentuneen kohtaaminen

Vastaan tulee tuttava, joka kysyy mitä kuuluu. Kerron olevani osatyökyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi. Silloin lähes jokainen keskustelukumppani kysyy, mistä se johtuu. Aika monet lisäksi ihmettelevät, miten minä voin olla masentunut, eihän se edes näy minusta mitenkään. Ei tietenkään se näy, teen kaikkeni näyttääkseni “normaalilta”. Kyllä kotiväki ja terveydenhuollon ammattilaiset tilanteeni tuntevat. Jopa sellaiset ihmiset, jotka jo tietävät sairaudestani, alkavat uudelleen ihmetellä asiaa.

En häpeä sairauttani, haluaisin jopa olla masentuneiden puolestapuhuja, mutta en silti enää mielelläni kerro ihmisille siitä. Enhän tiedä vieläkään, miksi sairastuin. Ei siihen ole yhtä selittävää tekijää. Eivät ammattiauttajatkaan pysty sitä täysin sanomaan. Vaikka juuri nyt olen kunnossa, koen vaikeaksi – ja jopa tarpeettomaksi – vastata tuohon kysymykseen.

Masennus on sairaus kuten mikä tahansa sairaus. Se ei ole alakuloa, joka aiheutuu pahasta mielestä. Kysyykö kukaan syöpään sairastuneelta, miksi sairastuit? Toivon ihmisiltä ymmärrystä ja myötätuntoa. Syyn kyseleminen lisää pahaa oloa ja saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelvottomaksi. Kohtaa minut ihmisenä, älä kyseenalaista sairauttani. Ihan todellinen se on, vaikka sitä ei ulkonäöstä huomaakaan.

Ritva Lahtinen

 

 

Vapaaehtoisten syksyn suunnittelu ja virkistys 2.5.2018. Kirjoittanut Paula Peltonen.

Metsässä pokasaha ja justeeri lauloivat, kun Balanssin porukka sahasi, pinosi ja parkkasi. Kilpailu oli tiukka. Kympin joukkue voitti ja hyväksi kakkoseksi tuli 9, 75: n joukkue. Puitakin arvioitiin, korkeutta ja ikää. Tehtävät olivat niin kuin uittohommissa pitää. Tekstiilit lämmittivät hyvin kunhan päällä pysyivät. Tosin kilpailun tuoksinassa housutkin putosivat jalasta, mikä ei juurikaan vauhtia hidastanut. Loppu hyvin kaikki hyvin, lohisoppa pyhin kurkkua lämmitti ja vatsan täytti. Ihana hetki. Ikävä, kun päättyi hauska retki. Ollaanpa kuitenkin tämän kokemuksen myötä vähän rikkaampia ja viisaampia. Kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille.

Tukkihenkilöt 🙂

Lisää kuvia Facebookissa.

www.balanssia.fi