Mielenrikkaus -blogi

Tähän blogiin on tarkoitus kerätä työntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden, vapaaehtoisten ja jäsenten ajatuksia elävästä elämästä. Jokainen kirjoitus tulee olemaan tekijänsä näköinen. Jos sinä haluat tekstisi, runosi, tervehdyksesi tai ajatuksesi tähän blogiin ole yhteydessä ohjaajaan, kim.kreus@balanssia.fi.

 

Blogiteksti lokakuu 2018

Lokakuussa on saatu nauttia ensilumesta ja pakkasista. Syysloma menee kuitenkin ennätyslämpimissä keleissä. Hiihtoladut eivät lämmöstä johtuen luonnollisesti ole auki vielä edes keino/säilölumella. Ennustan kuitenkin, että kyllä se talvi sieltä saapuu… ennemmin tai myöhemmin.

10.10. vietettiin kansainvälistä mielenterveyspäivää. Teemavärinä oli vihreä ja kohteena nuoret.

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Näinhän se on vaikka joku muuta väittäisikin. Tutkimukset osoittavat, että nuorten tupakanpoltto ja alkoholinkulutus ovat vähentyneet. Hienoa, hyvä te nuoret. Kuitenkin niille joille nämä aineet ovat tuttuja, ovat ajautumassa myös muihin vielä pahempiin ongelmiin. Eli kuilu pärjäävien ja haasteiden/ongelmien kanssa kamppailevien nuorien välillä kasvaa. Sinä joko selkeästi pärjäät tai et pärjää.

Rovaniemellä tähän haasteeseen yritetään puuttua. On Ohjaamo joka nyt päätettiin vakinaistaa. Kiitos tästä nuoriso, niin valtuusto kuin myös te nuoret jotka rohkeasti olette palveluita käyttäneet ja sillä osoittaneet, että tarvetta on. On Vamos-hanke joka vastaa vielä haasteellisemmassa tilanteessa elävien nuorten avunhuutoon ja hätään. Toivottavasti Vamos saa jatkoa. Tiedän oman työkokemuksen kautta, että tarvetta on ja olisi ollut jo paljon paljon aiemmin. Kyllä me olemme tulevaisuudessa hätää kärsimässä monella saralla jos emme vastaa tämän päivän nuorten hätään ja tarpeeseen.

Onneksi on vielä myös nuorisotiloja ja, että uskalletaan tuoda niitä paikkoihin joissa nuoriso liikkuu ja oleilee (Poppari). Onnea myös viisi vuotta täyttävä Tyttöjen Talo. Teette hyvää ja tärkeää työtä monessakin asiassa. Kiitos Klubitalo Roihula. Te autatte eteenpäin työhön tai kouluun, kun ensin on saatu muu elämä kuntoon. Ette väkisin heti miten, vaan rauhassa ajan kanssa. Kiitos Asukastupa ja jälleen avattu Päiväkeskus. Te tarjoatte paikan ja tekemistä heille jotka eivät sitä muualta ole löytäneet. Kiitos myös LSHP. Te huomaatte tarpeen muutoksille. Kaiken kiireen keskellä ja resurssien vähyydestä huolimatta ehditte ja haluatte reagoida, sekä vastata meidän kaikkien tarpeisiin ja toiveisiin. Kiitos Lapin Nuorisoseura, Rovalan Setlementti, etsivät, seurakunta, MLL, SPR, ja monet monet muut toimijat. Teette kaikki arvokasta työtä suurella sydämellä ja usein ilman kiitosta. KIITOS.

Mitä tämänkertainen blogiteksti haluaa sanoa? Olemme kaikki tärkeitä ja tarpeellisia. Vaikka osa meistä ei suoraan työskentele nuorten parissa, niin silti työmme heijastuvat tavalla tai toisella nuoriin. Saatamme auttaa nuoren vanhempaa tai läheistä ja kun häntä autetaan se apu heijastuu myös nuoreen. Jos ei auteta, niin sekin heijastuu nuoreen.

Olkaamme inhimillisiä toisillemme, niin nuorille kuin vanhemmille. Joka päivä.

Hyvää syksyä Balanssilta,

Ohjaaja Kim Kreus

 

Blogiteksti elo/syyskuu 2018

Vielä on kesää jäljellä… kuuluu erään kappaleen sanat. Tämä kesä on ollut kyllä kesäisä. Ja vielä kesä yrittää sinnitellä, vaikka syksy sieltä tulla jolkuttaa.

Balanssin kesä oli poikkeuksellinen. Olimme auki koko kesä ja kävijöitä oli oikein mukavasti. Kiitos teille kaikille. Nyt olemme jo palanneet normaaliin arkeen ja aukioloaikoihin. Kurssit käynnistyvät pikkuhiljaa ja uutena kalenterissa ovat ainakin jooga, mindfulness ja raama-ryhmä. Muistattehan, että Balanssin kaikki ryhmät ja toiminnat ovat tarkoitettuja kaikille joita kyseinen aihepiiri koskettaa ja kiinnostaa, tavalla tai toisella.

Me kehittämämme toimintaa aina tarpeen mukaan, joten palaute toiminnasta on erityisen tärkeää. Teemme tätä työtä teille kävijöille ja jäsenille, emme työntekijöiden omaksi iloksi. Me työntekijät viihdymme silloin, kun näemme että te viihdytte.

Osalle kursseista mahtuu vielä hyvin. Joten jos olit harkinnut jotain ryhmää, niin ilmoittaudu mukaan heti miten. Palaute aiemmista kursseista on ollut hyvää, joten rohkeasti vain mukaan ja jos rohkeus on kova piiloutumaan, niin voit soittaa meille työntekijöille ja sopia alkuun yksityisen tapaamisen. Pikku hiljaa ja askel kerrallaan.

Hyvää syksyä toivottaa Balanssin väki.

Ohessa Ulla-Maijan ottamia luontokuvia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogiteksti kesä/heinäkuu 2018

Balanssin väki kävi kesäkuussa Saariselän reissulla. Siellä nähtiin ja koettiin vaikka ja mitä. Moni ei ollut ennen moisia asioita nähnytkään. Joillekin ne olivat tuttuja ja siksi myös niin mukavia ja turvallisia. Jäsenemme Jussi keräsi matkalla olijoiden ajatuksia ja tunnelmia ylös. Siitä seuraavaksi.

Balanssin jäsenmatka Saariselälle

Kesäisenä aamuna bussi suuntasi kohti pohjoista. Maisema muuttui metsäiseksi. Vähitellen puut lyhenivät ja tien ympärillä maa muuttui hiekkaiseksi kangasmaaksi. Sodankylän ohitettuamme puut harvenivat vielä lisää, suomaat ympäröivät tien. Saavuimme Saariselälle, jossa kauniita tuntureita näkyi joka puolella ja vaivaiskoivut tuntureilla olivat ainoa kasvillisuus kuten tundra-alueella.

Balanssin kolmipäiväisen kesäretken aluksi pysähdyimme Luontokeskukseen Tankavaarassa. Urho Kekkosen kansallispuiston reunalla sijaitsevasta Luontokeskuksesta pääset halutessasi suoraan luontopoluille ja vaellusreiteille. Me emme kaivanneet liikunnallista toimintaa, vaan tutustuimme Luontokeskukseen, jossa oli vaikuttava Petolinnut-näyttely.

Saariselän hotellin kylpyläpalvelut olivat käytössämme molempina iltoina. Toisena päivänä kävimme Inarissa Siidassa, joka on saamelaismuseo. Siidassa voi tutustua saamelaiseen kulttuuriin pohjoisilla alueilla ja Pohjois-Lapin monimuotoiseen luontoon. Viimeisenä päivänä kotimatkalla vierailimme Tankavaaran kultamuseossa.

Sodankylässä käynyt Päivi kertoi, että hän kuntoutui paljon matkalla. Balanssin retkellä saa hänen mielestä uusia kokemuksia. Eniten hän piti museoissa käymisestä ja kehui kylpylää. Myös bussilla matkustaminen on kivaa. Merjan mielestä kylpyläpalvelut olivat täydelliset. Hänellä ei ollut mitään moitittavaa matkasta. Merja toivoi, että Balanssin jäsenet voisivat itse ehdottaa minne ensi kesän matka suunnataan.

Kirjoittanut Jussi Portaankorva

Lisää kuvia matkalta linkki.

Blogiteksti kesäkuu 2018

Rohkea Ritva kirjoittaa aiheesta joka on monelle tuttu. Kirjoituksen lisäksi Ritvalta linkkivinkki 10 asiaan joita masentunut ei haluaisi kuulla, mutta kuulee silti. Klikkaa tästä vinkkeihin. Olkaamme Ritvan tavoin rohkeita ja kerrotaan ääneen mikä ei meistä tunnu hyvältä ja kunnioitetaan jatkossa näitä toiveita.

Masentuneen kohtaaminen

Vastaan tulee tuttava, joka kysyy mitä kuuluu. Kerron olevani osatyökyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi. Silloin lähes jokainen keskustelukumppani kysyy, mistä se johtuu. Aika monet lisäksi ihmettelevät, miten minä voin olla masentunut, eihän se edes näy minusta mitenkään. Ei tietenkään se näy, teen kaikkeni näyttääkseni “normaalilta”. Kyllä kotiväki ja terveydenhuollon ammattilaiset tilanteeni tuntevat. Jopa sellaiset ihmiset, jotka jo tietävät sairaudestani, alkavat uudelleen ihmetellä asiaa.

En häpeä sairauttani, haluaisin jopa olla masentuneiden puolestapuhuja, mutta en silti enää mielelläni kerro ihmisille siitä. Enhän tiedä vieläkään, miksi sairastuin. Ei siihen ole yhtä selittävää tekijää. Eivät ammattiauttajatkaan pysty sitä täysin sanomaan. Vaikka juuri nyt olen kunnossa, koen vaikeaksi – ja jopa tarpeettomaksi – vastata tuohon kysymykseen.

Masennus on sairaus kuten mikä tahansa sairaus. Se ei ole alakuloa, joka aiheutuu pahasta mielestä. Kysyykö kukaan syöpään sairastuneelta, miksi sairastuit? Toivon ihmisiltä ymmärrystä ja myötätuntoa. Syyn kyseleminen lisää pahaa oloa ja saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelvottomaksi. Kohtaa minut ihmisenä, älä kyseenalaista sairauttani. Ihan todellinen se on, vaikka sitä ei ulkonäöstä huomaakaan.

Ritva Lahtinen

Vapaaehtoisten syksyn suunnittelu ja virkistys 2.5.2018. Kirjoittanut Paula Peltonen.

Metsässä pokasaha ja justeeri lauloivat, kun Balanssin porukka sahasi, pinosi ja parkkasi. Kilpailu oli tiukka. Kympin joukkue voitti ja hyväksi kakkoseksi tuli 9, 75: n joukkue. Puitakin arvioitiin, korkeutta ja ikää. Tehtävät olivat niin kuin uittohommissa pitää. Tekstiilit lämmittivät hyvin kunhan päällä pysyivät. Tosin kilpailun tuoksinassa housutkin putosivat jalasta, mikä ei juurikaan vauhtia hidastanut. Loppu hyvin kaikki hyvin, lohisoppa pyhin kurkkua lämmitti ja vatsan täytti. Ihana hetki. Ikävä, kun päättyi hauska retki. Ollaanpa kuitenkin tämän kokemuksen myötä vähän rikkaampia ja viisaampia. Kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille.

Tukkihenkilöt 🙂

Lisää kuvia Facebookissa.

www.balanssia.fi