Mielenrikkaus -blogi

Tähän blogiin on tarkoitus kerätä työntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden, vapaaehtoisten ja jäsenten ajatuksia elävästä elämästä. Jokainen kirjoitus tulee olemaan tekijänsä näköinen. Jos sinä haluat tekstisi, runosi, tervehdyksesi tai ajatuksesi tähän blogiin ole yhteydessä ohjaajaan, kim.kreus@balanssia.fi.

 

Blogiteksti Syyskuu 2019

Hyvää syksyä kaikille!

Kesä alkaa olla jäänyt taa ja syksy muistuttaa meitä siitä, miten väliaikaista kaikki on. Tunnit vierivät, päivät vierivät, aamut vaihtuvat illoiksi, yöt päiviksi. Muutos on jatkuvaa ja sen seurauksena mekin muutumme, jatkuvasti, ihmisinä ja ystävinä, puolisoina, äiteinä ja iseinä, työkavereina, esimiehinä jne. Kun kehitymme ja kasvamme ihmisinä, meistä tulee juuri sellaisia kuin meidät on tarkoitettu olemaan. Luotetaan siihen, että kulloisenakin hetkenä, me teemme parhaamme niillä voimavaroilla, joita meillä on käytössämme.

Tällaisia mietteitä syyskuulle teille. Jos teidän kesästä jäi puuttumaan jotain, niin muistakaa, että mikään ei loppujen lopuksi ole kovin pysyvää ja talvi jää kohta jälleen taa, uusi kesä näyttäytyy joka vuosi. Siispä voit toteuttaa ensi kesänä niitä asioita, joita et syystä tai toisesta tänä kesänä voinut tai jaksanut tehdä.

Balanssissa valmistaudutaan tohinaan; kursseihin, alkaviin ryhmiin, koulutuksiin ja erilaisiin tapahtumiin. Kohtaamispaikkaan ovat tervetulleita kaikki jäsenet ja ei-jäsenet, jotka haluavat käydä katsomassa, millaista Kohtaamispaikan toiminta on. Voi löytää vaikka uusia tuttavuuksia ja laajentaa sosiaalista kenttää. Mikäs sen mukavampaa. Kohtaamispaikassa käy kuntoutujia, jo hyvin kuntoutuneita, hyvävointisia ja huonovointisia. Joku käy, koska on kiinnostunut mielenterveyteen liittyvistä asioista ja hyvinvoinnista. Jonkun vointi vaihtelee aika ajoin. Joku on päässyt pahimman yli, yksi vielä kamppailee omien vaikeuksien kanssa. Jokainen meistä on arvokas ja tärkeä ja meillä on välillä lupa voida myös huonosti, aina ei tarvitse olla tarmokas ja energinen. Välillä voi olla vähän uupunut, ihan niinkuin suomalaisessa luonnossakin sitä tapahtuu. Välillä kukoistetaan, sitten tippuvat lehdet ja välillä ihan palellaan kylmissään, jolloin on vähän pakko kääriytyä jonkin alle keräämään uutta voimaa. Kaikilla meillä on omat senhetkiset haasteemme eikä hymykään aina kerro sitä, voimmeko oikeasti hyvin. Tärkeintä on kuitenkin, että ympärillä on välittäviä ihmisiä, ihmisiä, jotka voivat vaihtaa kuulumisia keskenään, jutella niitä näitä, ihmetellä maailmanmenoa. Sillä sitä voi Kohtaamispaikassa oman kokemukseni mukaan tehdä. Jutun juurta voi keksiä vaikka päivän uutisotsikoista päivän lehdestä tai vaikka siitä suomalaisten lempiaiheesta, säästä. Turvallisessa, luottavassa ympäristössä voi puhua myös hankalista ja vaikeista asioista ilman pelkoa. Sellaisen ilmapiirin voi luoda vain kaikki yhdessä.

Nähdään Kohtaamispaikassa ja muistakaa seurata Kohtaamispaikan ilmoitustaulua, jolloin tiedätte tulevista tapahtumista, joihin osallistua! 🙂

Oli sitten syksynne sateinen tai aurinkoinen, niin toivotan teille oikein mukavia ja viihtyisiä syyspäiviä!

Heli Tranberg, pj

 

Blogiteksti Elokuu 2019

Kesä ei suinkaan ole ohi, vaikka useimmat ovat viettäneet jo lomansa ja työt, koulut ja muut toiminnat ovat käynnistyneet. Tällä hetkellä, kun ikkunasta katsoo tosin näyttää jo syksyiseltä. Vettä sataa, mutta hei on lämmintä. Vielä ei ole kuitenkaan syksyn viileys saapunut.

Simerock tuli, oli ja meni. Balanssi oli tuttuun tapaan yhdessä mielenterveystalo.fi kanssa liputtamassa mielenhyvinvoinnin puolesta yhteisellä kojulla. Tänä vuonna meillä oli mahdollisuus hieman panostaa näkyvyyteen. Yhdessä nuorten aikuisten kanssa suunniteltiin millä tavalla erotuttaisiin ja saataisiin näkyvyyttä. Syntyi idea ja toteutus kangaskasseista. Lisäksi Sime itse ilmoitti meidän iloksi, että tämän vuoden hyväntekeväisyyspotti ohjataan Balanssi ry:lle nuorten mielenterveyden hyväksi. Viimeisempien tietojen mukaan potti pyörii noin 4000€ tietämissä. Onpas mahtava summa! Kiitoksia kaikille.

Kojulla oli hienoja kohtaamisia ja meidän nuorten jäsenten ideoimista kasseista tykättiin kovasti. Niitä jopa olisi haluttu ostaa ja t-paitojakin kyseltiin. Nyt kovasti suunnitellaan, että miten tätä jatkettaisiin. Kassien tarkoitus on madaltaa kynnystä puhua mielenterveyteen liittyvistä asioista, vähentää stigmaa joka edelleen vallitsee. Ja kassin kantaja kertoo mielenterveyden kanssa painivalle, että ”hei minä ymmärrän ja kaikki on ok”.

Itse omasta kokemuksesta tiedän, että mielenterveys asiana on helppo hyväksyä, kun se on jollain muulla. Sitä ajattelee, että ”onhan noita kaikenlaisia sairauksia, että mitä tuosta nyt numeroa kannattaa tehdä sen kummemmin”. Itse myös sairastaneena tiedän, että pitää vähän numeroa tehdä. Itse masentuneena häpesin ja peittelin omaa tilaani. Koin vahvasti, että sairastuminen oli jollain lailla oma syyni. Pelkäsin, että se vaikuttaisi ystäviini, töihini, harrastuksiin ja ihan kaikkeen negatiivisesti ja tuomitsevasti. Yritin sietää ja pyristellä siitä omin avuin pois. Mutta niin kuin avohaava, murtuma tai jokin muu fyysinen vamma, niin myös mieli vaatii hoitoa. Jos avohaava ja murtuma jätetään huomioimatta ja parantamatta esimerkiksi jalasta, niin jalka kasvaa kieroon tai pahimmassa tapauksessa joudutaan amputoimaan. Jotta tämä häpeä poistuisi mielenterveyteen liittyvistä sairauksista, niin yksi parhaista keinoista on puhua siitä kuuluvasti ja tehdä näkyväksi, että se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Sairaus jota voidaan helpottaa ja josta voi parantua, kun se vain uskalletaan kohdata ja johon on oikeus saada apua. Sairastuneella itsellä saattaa liittyä ajatuksiin vahva itsesyytös ja leimaantumisen pelko. Tämän vuoksi meidän muiden on hyvä ja velvollisuus auttaa tätä kanssa kulkijaa puhumalla hänen puolestaan. Kertomalla hänelle, että ei tuomita, syytellä ja ettei tarvitse hävetä.

Hyvää tulevaa syksyä

-Kim Kreus

 

Blogiteksti Toukokuu 2019

Aika mennä viipottaa. Tuntuuko teistäkin, että aika kuluu hirveän nopeasti? Vai olenko se vain minä? Muistan nuo lapsuuden pitkät ja piinalliset kesäloman odotukset ja tylsyyden hetket. Enää ne ovat vain hämärä muisto jossain kaukaisuudessa. Onko se ikä, vaiko tämä aika ja sen tuomat muutokset?

Minä nyt en kovin vanha ole, mutta ei minun lapsuudessa ollut älylaitteita somesta puhumattakaan. Oli commadore 64, nintendo 8bittinen, sega jne. Ei päässyt nettiin, eikä saanut maailman uutisia ja videoita maailman toiselta laidalta sekunnin murto-osassa silmien eteen. Kirjastoon piti (pääsi) mennä jos jotain tietoa halusi erityisesti etsiä.

Minä juuri huomasin, että iso aika vapaastani menee eri sometus asioiden kanssa. Päätin luopua toistaiseksi osasta ja nyt tämän kokeilun myötä luovun ehkä muutamasta muustakin. Kahden viikon aikana olen saanut yhden tekstiviestin jossa kysyttiin kuulumisia ja kerrottiin omia. En siis tiedä mitä muut reilu 100 facebook kaveria ovat viime aikoina tehneet. Eikä minulla ole heidän muita yhteystietoja jotta voisin asioita kysellä. On ollut aika hiljaista ja eipä se toistaiseksi ole häirinnyt.

Kehitys on hyvästä, en minä sitä vastusta. Kovin tuoretta tämä kaikki kuitenkin on tässä ihmisen ajan juoksussa. Minusta ainakin tuntuu, että aivot ja mieli kuormittuvat ylitsevuotavasta tietotulvasta ja määrästä mitä eri kanavista runsain mitoin virtaa. Kaiken lisäksi suurin osa siitä tietomäärästä on negatiivista uutisointia ikävistä asioista. Alitajuntaan ne ainakin minulla jää vaikkei niitä aktiivisesti mieti. Muistan vuosituhannen alun ikävät tapahtumat maailmalla. Silloin oli oman elämänkin haasteet kovasti mielessä. Masennus siitä kaikesta loppujen lopuksi seurasi. En voinut katsoa enkä lukea uutisia, koska suurin osa niistä käsitteli jotain ikävää. Vasta kun olin saanut oman elämän asiat jokseenkin kuntoon pystyin ottamaan taas uutisiakin vastaan.

Mitäs positiivista siis kuuluu tähän päivään. Balanssi ja Mielenvireys järjestivät Elävä kirjasto- kiertueen. Vastaanotto oli joka paikassa kiitollinen. Kirjoja lainattiin ahkerasti ja voimauttavia keskusteluja käytiin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi uudelleen. Tähän toiveeseen vastataan, sillä suunnittelemme jo uutta kiertuetta. Ajankohta ei ole vielä varma, mutta liikeelle lähdetään jossain vaiheessa ja siitä sitten tiedotetaan.

Mikä se elävä kirja ja kirjasto on? Eli meillä on useampi ihminen jotka kertovat 15-20 minuutissa oman selviytymistarinan. Heiltä saa halutessaan kysellä lisää. Kirja lainataan omaan käyttöön ja kirjastosta etsitään mukava paikka kahdenkeskiseen keskusteluun. Voit ja saat lainata yhden lainauksen jälkeen toisenkin elävän kirjan jolla on erilainen tarina kerrottavana.

Oikein hyvää kesän odotusta kaikille. Tähän loppuun vielä vapaaehtoisen ja kokemusasiantuntija Nikin muutama runo.

t. Kim (Ohjaaja) p.s muitakaa ilmoittautua kesä reissuun Vuokattiin.

 

Yhdessä 4ever, yksin et never.

Tunteesi mustasi vaihdan silkiksi vihreäksi.

 

Neljä elementtiä

Aamulla varhain kuljin satamaan kirjoittamaan runoa, tekemään taidetta.

Kaukaa asti tänne matkasin, pitäähän taiteilijan uhrautua saadakseen leipää.

Kuljin vettä pitkin ja meri haisi pahalle.

Ahdistus vaivasi, kun en keksinyt mitään ja olisi ollut tärkeämpää tekemistä kuin istua ja yrittää keksiä jotain säälittävää runoa.

Horisontissa häämöttävä saari muistutti ensimmäisestä askeleesta täällä.

Routainen maa hautasi jälkeni, eikä takaisin ollut paluuta.

Sitten minä keksin, kirjoitan syksyn aiheesta runon.

Sinä syksynä hän lähti, lähti menemään sanomatta mitään tyhjentävää.

Raadoin, kierin piruudessa, olin tulen keskellä kuin Kyöpelivuoren vakiovieras.

Meinas henki lähtee, mutta sitte se oli täytetty.

Tein työni ja sain viimein rauhan hänestä.

Annoin ilman ottaa runon mukaan, kenenkään muun kanssa en itseäni jaa.

Itseensä on koti kutsuttava, elementit löydettävä.

Helppoa ei ole ikinä, mutta selkeämpää voi olla.

 

 

Blogiteksti Maaliskuu 2019

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille. Välillä tulee lunta yli äyräiden ja välillä aurinko hellii ja lämmittää. Taina kirjoitti lehteen tärkeästä aiheesta ja olkoon se oikeutetusti seuraava blogiteksti. Juttuun pääset tästä linkistä, linkki.

Blogiteksti Helmikuu 2019

Tervehdys kaikki!

On vuosi 2019 ja Balanssin strategiassa tämän vuoden teemana on ennaltaehkäisy. Me Balanssissa haluamme kiinnittää huomiota jaksamiseen, positiiviseen voimavara-ajatteluun ja omien vahvuuksien tunnistamiseen. Jokainen kohtaa elämässään pettymyksiä, menetyksiä ja vastoinkäymisiä ja tulevaisuutta harva osaa oikein ennustaa. Jokaisen kannattaa siis pitää huolta omasta jaksamisesta; psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, selviytyäkseen näistä ikävimmistä asioista, joita joskus elämässään kohtaa. Vietä siis aikaa myös itsesi kanssa, jotta tiedät paremmin, mitä toivot ja tarvitset.

Tänä vuonna kokemusasiantuntijat pääsevät ääneen ”Uskalla puhua- Tulet kuulluksi”- teemalla henkisen hyvinvoinnin viikolla (viikko 17), jolloin tiedossa on elävää kirjastoa, ja mielenterveysviikolla (viikko 47), jolloin Balanssi on mukana mielenterveysjuna-tempauksessa. Näistä tiedotetaan lisää myöhemmin! Siispä kohti ennaltaehkäisevää vuotta!

 Jos et vielä oikein tunnista omia vahvuuksia, niihin työkaluja saat Vahvaxi-kursseista, joissa pyritään itsetuntemuksen lisäämiseen. Liikkumiseen apuja saat monista ryhmistä Balanssissa ja halutessasi voit osallistua Aurora alá taivas-ryhmään, jossa liikutaan luonnossa, mikä on sekä piristävää että rauhoittavaa. Muista kuitenkin, että Vahvaxi ja Aurora alá taivas vaativat ilmoittautumisen ja mukaan pääsevät nopeimmat ilmoittautuneet! Avoimia ryhmiä, jotka eivät vaadi etukäteen ilmoittautumista ovat mm. jooga, kuntosali, sulkapallo, salibandy ja allasjumppa. Balanssin ryhmäkalenteri on tässä tiedotteessa mukana, sen näkee myös Balanssin nettisivuilta ja viikkokalenteri julkaistaan Facebookissa joka viikon alussa, mutta mainitsen vielä yhden ryhmän; nimittäin Miestenryhmä kaipaa lisää osallistujia, joten jos satut olemaan mies ja kaipaat juttuseuraa tai yhdessätekemistä vain miesten kesken, niin ilmoittaudu Miestenryhmään mukaan!  

Toivottavasti löydät Balanssin tarjoamista ryhmistä, kursseista, matkoista ja retkistä tai vaikka vain ihmisten tapailusta Kohtaamispaikassa voimia ja positiivista virtaa tänäkin vuonna. Muistakaa nukkua ja syödä hyvin ja tarpeeksi, liikkua sopivasti, levätä ja keskittyä välillä pelkästään hengittämiseen! Siinäpä alkuresepti voimien keruuseen. Siihen vielä ripaus sympatiaa Kohtaamispaikassa teen/kahvin kera, niin A vot! Voimia kaikille kevääseen!

                                                                  Toivottaa: Heli Tranberg, pj

Balanssin hallitus 2019. Vasemmalta lukien. Jaana Malinen, Jussi Portaankorva, Marianne Tiuraniemi, Mikko Hyötyniemi, Jenni Rautio, Heli Tranberg, pj.  Kuvasta puuttuu Jonna Niva.

 

Blogiteksti joulukuu 2018

Joulu tulla jollottaa. Aika kuluu siivillä. Vasta oli lokakuun loppu ja kun silmiä ehdin räpsäyttää, niin ollaan jo joulussa. Iiks! Jarrua, jarrua. Joulu on minulle rauhoittumisen aikaa. Aina se ei kuitenkaan ole kaikille se ilon juhla. Syystä tai toisesta se halutaan kiireesti pois alta. Siinä ei auta toisten kyselyt ja ihmettelyt, että miksi on näin. Se saa mielen vaan pahemmaksi. Annetaan siis kunkin viettää tai olla viettämättä tämä vuoden aika omalla tavallaan, sen enempää sitä ihmettelemättä.

Vuosi on ollut minulle täynnä kaikkea uutta. Olen saanut tutustua Balanssin toimintaan ja ihaniin ihmisiin. Voi kun meitä on niin moneksi ja hyvä niin. Ei saa ihmistä sulloa muotteihin. Siitä ei tule kuin sanomista ja tylsää olemista. Ensi vuosi pitäisi sujua sitten jo vanhalla rutiinilla… Ei vaan, ei sitä saa kaavoihin kangistua. Jotain pientä uutta ja jännää on hyvä olla jotta mieli pysyy virkeänä.

Haluan kiittää Balanssia ja kaikkia ihmisiä siellä upeista kohtaamisista. Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille. Terveisin ohjaaja Kim.

Loppuun jouluinen runo jonka jäsenemme on kirjoittajat- kurssilla kirjoittanut.

Jouluvalmiste luista. Luistapa hyvinkin – keittoluista porokin.

Keittäisin ensin luuliemen, jossa edelleen perunat keittäisin.
Maustaisin seoksen suolaisen, voisen,
riikkisen pikku
kardemummaa
ynnä ria pippu.

Uunissa imeltyisi laatikko.
Sillä välin valmistuisi kehikko.
Porokin luista valmistuisi
kaunis kehikko.

Laatikkoloista hyvin söis,
kehikko ilottaisi kaamosöis.
Koreilisi kynttilöin
jouluvalmiste luista.

-Melina

 

Blogiteksti lokakuu 2018 Lokakuussa on saatu nauttia ensilumesta ja pakkasista. Syysloma menee kuitenkin ennätyslämpimissä keleissä. Hiihtoladut eivät lämmöstä johtuen luonnollisesti ole auki vielä edes keino/säilölumella. Ennustan kuitenkin, että kyllä se talvi sieltä saapuu… ennemmin tai myöhemmin. 10.10. vietettiin kansainvälistä mielenterveyspäivää. Teemavärinä oli vihreä ja kohteena nuoret. Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Näinhän se on vaikka joku muuta väittäisikin. Tutkimukset osoittavat, että nuorten tupakanpoltto ja alkoholinkulutus ovat vähentyneet. Hienoa, hyvä te nuoret. Kuitenkin niille joille nämä aineet ovat tuttuja, ovat ajautumassa myös muihin vielä pahempiin ongelmiin. Eli kuilu pärjäävien ja haasteiden/ongelmien kanssa kamppailevien nuorien välillä kasvaa. Sinä joko selkeästi pärjäät tai et pärjää. Rovaniemellä tähän haasteeseen yritetään puuttua. On Ohjaamo joka nyt päätettiin vakinaistaa. Kiitos tästä nuoriso, niin valtuusto kuin myös te nuoret jotka rohkeasti olette palveluita käyttäneet ja sillä osoittaneet, että tarvetta on. On Vamos-hanke joka vastaa vielä haasteellisemmassa tilanteessa elävien nuorten avunhuutoon ja hätään. Toivottavasti Vamos saa jatkoa. Tiedän oman työkokemuksen kautta, että tarvetta on ja olisi ollut jo paljon paljon aiemmin. Kyllä me olemme tulevaisuudessa hätää kärsimässä monella saralla jos emme vastaa tämän päivän nuorten hätään ja tarpeeseen. Onneksi on vielä myös nuorisotiloja ja, että uskalletaan tuoda niitä paikkoihin joissa nuoriso liikkuu ja oleilee (Poppari). Onnea myös viisi vuotta täyttävä Tyttöjen Talo. Teette hyvää ja tärkeää työtä monessakin asiassa. Kiitos Klubitalo Roihula. Te autatte eteenpäin työhön tai kouluun, kun ensin on saatu muu elämä kuntoon. Ette väkisin heti miten, vaan rauhassa ajan kanssa. Kiitos Asukastupa ja jälleen avattu Päiväkeskus. Te tarjoatte paikan ja tekemistä heille jotka eivät sitä muualta ole löytäneet. Kiitos myös LSHP. Te huomaatte tarpeen muutoksille. Kaiken kiireen keskellä ja resurssien vähyydestä huolimatta ehditte ja haluatte reagoida, sekä vastata meidän kaikkien tarpeisiin ja toiveisiin. Kiitos Lapin Nuorisoseura, Rovalan Setlementti, etsivät, seurakunta, MLL, SPR, ja monet monet muut toimijat. Teette kaikki arvokasta työtä suurella sydämellä ja usein ilman kiitosta. KIITOS. Mitä tämänkertainen blogiteksti haluaa sanoa? Olemme kaikki tärkeitä ja tarpeellisia. Vaikka osa meistä ei suoraan työskentele nuorten parissa, niin silti työmme heijastuvat tavalla tai toisella nuoriin. Saatamme auttaa nuoren vanhempaa tai läheistä ja kun häntä autetaan se apu heijastuu myös nuoreen. Jos ei auteta, niin sekin heijastuu nuoreen. Olkaamme inhimillisiä toisillemme, niin nuorille kuin vanhemmille. Joka päivä. Hyvää syksyä Balanssilta, Ohjaaja Kim Kreus

 

Blogiteksti elo/syyskuu 2018 Vielä on kesää jäljellä… kuuluu erään kappaleen sanat. Tämä kesä on ollut kyllä kesäisä. Ja vielä kesä yrittää sinnitellä, vaikka syksy sieltä tulla jolkuttaa. Balanssin kesä oli poikkeuksellinen. Olimme auki koko kesä ja kävijöitä oli oikein mukavasti. Kiitos teille kaikille. Nyt olemme jo palanneet normaaliin arkeen ja aukioloaikoihin. Kurssit käynnistyvät pikkuhiljaa ja uutena kalenterissa ovat ainakin jooga, mindfulness ja raama-ryhmä. Muistattehan, että Balanssin kaikki ryhmät ja toiminnat ovat tarkoitettuja kaikille joita kyseinen aihepiiri koskettaa ja kiinnostaa, tavalla tai toisella. Me kehittämämme toimintaa aina tarpeen mukaan, joten palaute toiminnasta on erityisen tärkeää. Teemme tätä työtä teille kävijöille ja jäsenille, emme työntekijöiden omaksi iloksi. Me työntekijät viihdymme silloin, kun näemme että te viihdytte. Osalle kursseista mahtuu vielä hyvin. Joten jos olit harkinnut jotain ryhmää, niin ilmoittaudu mukaan heti miten. Palaute aiemmista kursseista on ollut hyvää, joten rohkeasti vain mukaan ja jos rohkeus on kova piiloutumaan, niin voit soittaa meille työntekijöille ja sopia alkuun yksityisen tapaamisen. Pikku hiljaa ja askel kerrallaan. Hyvää syksyä toivottaa Balanssin väki.

Ohessa Ulla-Maijan ottamia luontokuvia.

 

Blogiteksti kesä/heinäkuu 2018

Balanssin väki kävi kesäkuussa Saariselän reissulla. Siellä nähtiin ja koettiin vaikka ja mitä. Moni ei ollut ennen moisia asioita nähnytkään. Joillekin ne olivat tuttuja ja siksi myös niin mukavia ja turvallisia. Jäsenemme Jussi keräsi matkalla olijoiden ajatuksia ja tunnelmia ylös. Siitä seuraavaksi.

Balanssin jäsenmatka Saariselälle

Kesäisenä aamuna bussi suuntasi kohti pohjoista. Maisema muuttui metsäiseksi. Vähitellen puut lyhenivät ja tien ympärillä maa muuttui hiekkaiseksi kangasmaaksi. Sodankylän ohitettuamme puut harvenivat vielä lisää, suomaat ympäröivät tien. Saavuimme Saariselälle, jossa kauniita tuntureita näkyi joka puolella ja vaivaiskoivut tuntureilla olivat ainoa kasvillisuus kuten tundra-alueella.

Balanssin kolmipäiväisen kesäretken aluksi pysähdyimme Luontokeskukseen Tankavaarassa. Urho Kekkosen kansallispuiston reunalla sijaitsevasta Luontokeskuksesta pääset halutessasi suoraan luontopoluille ja vaellusreiteille. Me emme kaivanneet liikunnallista toimintaa, vaan tutustuimme Luontokeskukseen, jossa oli vaikuttava Petolinnut-näyttely.

Saariselän hotellin kylpyläpalvelut olivat käytössämme molempina iltoina. Toisena päivänä kävimme Inarissa Siidassa, joka on saamelaismuseo. Siidassa voi tutustua saamelaiseen kulttuuriin pohjoisilla alueilla ja Pohjois-Lapin monimuotoiseen luontoon. Viimeisenä päivänä kotimatkalla vierailimme Tankavaaran kultamuseossa.

Sodankylässä käynyt Päivi kertoi, että hän kuntoutui paljon matkalla. Balanssin retkellä saa hänen mielestä uusia kokemuksia. Eniten hän piti museoissa käymisestä ja kehui kylpylää. Myös bussilla matkustaminen on kivaa. Merjan mielestä kylpyläpalvelut olivat täydelliset. Hänellä ei ollut mitään moitittavaa matkasta. Merja toivoi, että Balanssin jäsenet voisivat itse ehdottaa minne ensi kesän matka suunnataan.

Kirjoittanut Jussi Portaankorva

Lisää kuvia matkalta linkki.

Blogiteksti kesäkuu 2018

Rohkea Ritva kirjoittaa aiheesta joka on monelle tuttu. Kirjoituksen lisäksi Ritvalta linkkivinkki 10 asiaan joita masentunut ei haluaisi kuulla, mutta kuulee silti. Klikkaa tästä vinkkeihin. Olkaamme Ritvan tavoin rohkeita ja kerrotaan ääneen mikä ei meistä tunnu hyvältä ja kunnioitetaan jatkossa näitä toiveita.

Masentuneen kohtaaminen

Vastaan tulee tuttava, joka kysyy mitä kuuluu. Kerron olevani osatyökyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi. Silloin lähes jokainen keskustelukumppani kysyy, mistä se johtuu. Aika monet lisäksi ihmettelevät, miten minä voin olla masentunut, eihän se edes näy minusta mitenkään. Ei tietenkään se näy, teen kaikkeni näyttääkseni “normaalilta”. Kyllä kotiväki ja terveydenhuollon ammattilaiset tilanteeni tuntevat. Jopa sellaiset ihmiset, jotka jo tietävät sairaudestani, alkavat uudelleen ihmetellä asiaa.

En häpeä sairauttani, haluaisin jopa olla masentuneiden puolestapuhuja, mutta en silti enää mielelläni kerro ihmisille siitä. Enhän tiedä vieläkään, miksi sairastuin. Ei siihen ole yhtä selittävää tekijää. Eivät ammattiauttajatkaan pysty sitä täysin sanomaan. Vaikka juuri nyt olen kunnossa, koen vaikeaksi – ja jopa tarpeettomaksi – vastata tuohon kysymykseen.

Masennus on sairaus kuten mikä tahansa sairaus. Se ei ole alakuloa, joka aiheutuu pahasta mielestä. Kysyykö kukaan syöpään sairastuneelta, miksi sairastuit? Toivon ihmisiltä ymmärrystä ja myötätuntoa. Syyn kyseleminen lisää pahaa oloa ja saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelvottomaksi. Kohtaa minut ihmisenä, älä kyseenalaista sairauttani. Ihan todellinen se on, vaikka sitä ei ulkonäöstä huomaakaan.

Ritva Lahtinen

Vapaaehtoisten syksyn suunnittelu ja virkistys 2.5.2018. Kirjoittanut Paula Peltonen.

Metsässä pokasaha ja justeeri lauloivat, kun Balanssin porukka sahasi, pinosi ja parkkasi. Kilpailu oli tiukka. Kympin joukkue voitti ja hyväksi kakkoseksi tuli 9, 75: n joukkue. Puitakin arvioitiin, korkeutta ja ikää. Tehtävät olivat niin kuin uittohommissa pitää. Tekstiilit lämmittivät hyvin kunhan päällä pysyivät. Tosin kilpailun tuoksinassa housutkin putosivat jalasta, mikä ei juurikaan vauhtia hidastanut. Loppu hyvin kaikki hyvin, lohisoppa pyhin kurkkua lämmitti ja vatsan täytti. Ihana hetki. Ikävä, kun päättyi hauska retki. Ollaanpa kuitenkin tämän kokemuksen myötä vähän rikkaampia ja viisaampia. Kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille.

Tukkihenkilöt 🙂

Lisää kuvia Facebookissa.

www.balanssia.fi